Uteliaisuuden lähteillä - Osa 3: Miten työn merkityksellisyys synnyttää estetiikkaa?

Blogisarjassani ”Uteliaisuuden lähteillä” jaan omia uteliaisuuden kokemuksiani ja jäsennän kokemaani tutkitun tiedon avulla. Tavoitteenani on voimaannuttaa ja tuoda iloa ja toivoa sinulle. Päätä itse, mitä otat omalle uteliaisuuden polullesi. Ota vastaan se, mikä sinulle sopii. Tiedät kyllä itse parhaiten, mikä on sinun tiesi uteliaisiin tekoihin. Voit ajatella, että edessäsi on kulho, jonka sisällä on marmorikuulia. Jokainen teko ja ajatus uteliaisuuden polulla täyttää kerrallaan yhden marmorikuulan verran kulhoasi. Mitä useampia marmorikuulia sinulla on, sen enemmän saat voimaa ja vahvuutta uteliaisuudesta.

Sen sijaan että näkisimme uteliaisuuden olevan henkilöön liittyvä adjektiivi, joka määrittelee henkilöä, kannustan teksteissäni tekemään uteliaisuudesta verbin – jotain jota meistä jokainen voi oppia ja lisätä elämässään halutessaan pienillä teoillaan.

On myös lohdullista huomata, että organisaatiotutkimuksen perusteella uteliaisuutta voi synnyttää yhdessä työpaikalla, harrastusporukassa tai vaikkapa kaveripiirissä. Parhaimmillaan uteliaisuus onkin yhteisön tapa toimia arjessa, joka kannattelee niitäkin, joilla ei tässä tilanteessa ole voimavaroja uteliaisuuden harjoittamiseen. Tämän vuoksi tuon henkilökohtaisten kokemuksieni rinnalle myös yhteisönäkökulman. Yllättävää on huomata, että yksilön kokemuksesta voi ammentaa myös yhteisönäkökulmaan, ja päinvastoin. Uteliasta lukuhetkeä ja satoa!

#uteliaisuudestatapa #uteliaisuusonverbi #sinäolettähti #yhdessäenemmän #tapamuotoilu #weekdaygardener

1.Johdanto

Estetiikka aiheena on kiehtonut minua jo pidempään. Miksi? No siksi, että huomaan estetiikan tuovan elämääni iloa, oivalluksia ja voimaantumista, mutta myös siksi, että näen sen käyttämättömän potentiaalin työnteon tapojen kehittämisessä.

Estetiikkaan kuuluvia kysymyksiä on käsitelty jo antiikin Kreikassa ja estetiikan sana pohjautuu etymologisesti antiikin kreikankielen sanaan ”aisthanomai”, kykyyn havaita aistein. Mielenkiintoista on, että ”aistihanomai” on verbinä ymmärtää, oivaltaa, oppia ja havaita!

Sanan etymologian perusteella voinkin pää ylhäällä sanoa, että estetiikka on mitä suuremmassa määrin myös uteliaisuuden lähde; estetiikka auttaa vaikeasti sanallistettavien kokemuksien ja tunnetilojen tavoittamisessa tuomalla rationaalisen tiedon rinnalle tasavertaisesti aistein saavutettavan tiedon. Samalla estetiikka johdattaa meidät ymmärtämään, oivaltamaan, oppimaan ja havaitsemaan syvällisemmin ja kokonaisvaltaisemmin.

Estetiikka aiheena on helposti abstrakti, ja sen syvintä olemusta on varsin vaikea saavuttaa. Niinpä jo totuttuun tyyliin, jäsennän aluksi estetiikkaa ja sen olemusta omien arkisten kokemuksieni avulla. Arkisten esteettisten kokemuksieni avulla selvitän estetiikan ytimeen liittyviä asioita ja luon pohjaa aiheen ymmärtämiselle.

Seuraavaksi laajennan ymmärrystäni estetiikasta sitä koskevan tutkimuksen perinteellä. Oivallan estetiikan merkityksen uteliaiden tekojen synnyttäjänä. Estetiikan tutkimusperinne nostaa havainnot ja aistimukset oivaltamisen perustaksi pitkälti samalla tapaa kuin esimerkiksi intuitiotutkimus radikaalien keksintöjen synnyttäjänä yli 200 vuotta myöhemmin.

Tämän jälkeen laajennan näkökulmaani yksilöstä organisaatioihin ja vapaa-ajasta työnteon tapoihin. Esimerkkien avulla ymmärrän, että estetiikka on yhä varsin vähän hyödynnetty voimavara työympäristöjen, työnteon tapojen ja organisaatioiden kehittämisessä. Perimmäisenä tavoitteenani onkin avata näitä mahdollisuuksia tekstissäni ja samalla vastata kysymykseen, miten työn merkityksellisyys synnyttää estetiikkaa.

2. Estetiikka arjessa



Estetiikka on aina ollut iso osa elämääni. Minulle on jo pienestä pitäen ollut tärkeää erityisesti visuaalinen estetiikka: värit, muodot ja niiden muodostama harmonia tai jännite. Estetiikka on minulle myös osittain kehollista tuntemusta, esimerkiksi nyansseja pukeutumisessa. Rakastan isolierisiä hattuja, jotka saavat minut tuntemaan vauhdin hurmaa ja humoristista mielentilaa. Saatan välillä pohtia myös pieniä nyansseja pukeutumisessani jopa rasittavuuteenkin asti. Esimerkiksi jokin tyylistä poikkeava yksityiskohta saa minut kokemaan asukokonaisuuteni mielenkiintoiseksi, mielikuvitusta kutkuttavaksi. Estetiikka näkyy kehollisina tuntemuksina myös liikunnan ilossa. Esimerkiksi judo, juokseminen, jooga tai tanssiminen ovat minulle parhaimmillaan esteettisiä kokemuksia. Toisiaan täydentävien liikkeiden jatkumo, olemisena tässä ja nyt.

Estetiikan merkitys näkyy minulle ennen kaikkea fyysisessä ympäristössä. Oman elämänäni tärkein tila on kotimme, jossa voin olla juuri sellainen kuin olen. Kotimme heijastaa vahvasti perheemme omia esteettisiä arvostuksia. Esimerkiksi meille oli täysin luonnollista, että kotimme seinäpaneelit ja ikkunat maalataan rakennuksen aikakauteen sopivalla vihreällä sävyllä, jonka valööriaste olisi mahdollisimman lähellä alkuperäistä. Etsimme oikeaa herkkää vihreän sävyä ja pintavaikutelmaa useamman kuukauden ajan ympäri Eurooppaa. Lopulta meillä oli erilaisia maalityyppejä ja seitsemän vihreän sävyä, joita testasimme eri huoneissa eri vuorokauden aikoina. Löysimme lopulta meille täydellisen vihreän värin, joka voimaannuttaa meitä joka päivä. Se luo mielenkiintoisen kehyksen kotiimme rytmittäen arkeamme, tuoden siihen merkityksellisyyttä.

Minulle on myös tärkeää arjen käyttötavaroiden estetiikka. Rakastan esimerkiksi kaunista, Ilkka Suppasen suunnittelemaa kahvimukia, jolla aloitan uuden päiväni aamuisin. Samalla viettelevä maitokahvin tuoksu kauniista mukista virittää minut uuteen päivään ja arjen kauneuteen. Koen myös esteettistä nautintoa ajaessani punaisella Fiat500:lla Helsingin mukulakivillä isot aurinkolasit silmilläni vauhdin hurmaa tuntien (vaikka joku tätä voi paheksuakin). Ajokokemus vie minut mentaalisesti Roomaan.

Olen aina myös rakastanut kuvataidetta, niin modernia kuin klassistakin. Taiteen ei minusta tarvitse olla siloteltua, vaan ajatuksia herättävää ja tunteisiin vetoavaa. Siihen kulminoituu jotain sellaista, jota on joskus vaikea sanallistaa. Mielenkiintoiseksi minusta taiteen tekeekin juuri kauniina ja rumina pitämiemme asioiden vuoropuhelu. Se tekee näkyväksi omia ja toistemme arvostuksia ja avaa oven oivalluksille. Toisin sanoen estetiikka ei ole synonyymi minusta kauneudelle.

Olen kokenut kokonaisvaltaisia esteettisiä olotiloja esimerkiksi elokuvien ja TV-ohjelmien parissa. Seurasin viime kesänä kyynelet silmissä sarjaa ”Normaaleja ihmisiä”. Se on kertomus kahdesta aikuistuvasta nuoresta ja heidän haparoivasta rakkaudestaan. Kertomusta esteettisenä kokemuksena syventää minulle kaunis polveileva kieli, koskettava musiikki, viipyilevät kuvat ja jaksojen lyhyt dokumentaarinen kesto.

Luonto tarjoaa minulle joka päivä esteettisiä kokonaisvaltaisia kokemuksia. Se vaatii minulta ainoastaan pysähtymistä ja aistimista, läsnäoloa. Tunnen esimerkiksi onnea, syvällistä esteettistä nautintoa, istuessani Jussarön kallioilla edessäni kaunis kirkkaana välkehtivä meri, tuulen hyväillessä kasvojani, pilvien muodostaessa horisontissa erilaisia muodostelmia ja merilokkien kirkuessa pääni yläpuolella. Tunnistan myös arjestani hetkiä, jossa en osaa pysähtyä luonnon kauneuden äärelle esimerkiksi kiireen tunteen vuoksi.

Kirjoittaessani esimerkkejä esteettisistä kokemuksistani ymmärrän, että minulla esteettiset kokemukset liittyvät ennen kaikkea näkö-, maku,- haju- ja muihin kehoaistimuksiin, mutta ei yhtä suuressa määrin kuuloaistiin. Jatkossa haluaisin kehittää itsessäni kuulemisen esteettistä taitoa pienin askelin. Oivallan myös, että henkilökohtaiset arjen kokemukset ovat todennäköisesti monelle muullekin helpoin tapa lähestyä abstraktia estetiikan aihetta.

Tiivistetysti estetiikka on minulle arjessani kokonaisvaltainen eri aisteja simuloiva ja uteliaisiin tekoihin kannustava olotila. Se on minulle virtaavuutta, luonnollisuutta, iloa ja kehollisuutta. Se on jotain, jota on monesti vaikea sanallistaa, mutta joka osuu ytimeen. Jotain, joka koskettaa sieluani syvemmältä kuin vain pinnalta ja se jättää minuun lähtemättömän tunnejäljen. 

3. Estetiikka oivaltamisena

Ensimmäinen estetiikan määritelmä syntyy minulle omista kokemuksistani käsin. On mielenkiintoista havaita, että purkamalla omaa estetikan kokemustani, olen onnistunut tavoittamaan jotain oleellista estetiikan ytimestä ilman, että kukaan on sitä minulle varsinaisesti opettanut. Estetiikan tieteen historia sitä vastoin auttaa minua jäsentämään ajatteluani entistä syvemmäksi ja johdattaa minut ymmärtämään estetiikan merkityksen oivaltamisessa.

Tieteen termipankki korostaa Alexander Baumgartenin (1714-1762) roolia estetiikan tutkimuksessa. Hänen radikaali oivallus on, että estetiikka on aistitietoa sisältävä tiede. Oman kokemukseni tavoin, estetiikan olemus liittyy Baumgartenilla tietoon, joka on vaikeasti sanallistettavaa, monin eri aistein kokonaisvaltaisesti koettua tietämistä.

Immanuel Kant (1724-1804) täydentää Baumgartenin ajatuksia siten, että hän tuo välittömän aistikokemuksen rinnalle intuitiivisen ymmärryksen. Kantin oivallus on nostaa havainnot ja aistimukset uuden luomisen rakennusaineiksi. Intuition arvoa on alettu myös vähitellen ymmärtämään nykyisessä työelämän tutkimuksessa, runsas 200 vuotta myöhemmin.

Beardsey (1915-1985) vastaavasti laajentaa esteiikan tarkastelun sen kokijasta esteettiseen objektiin, tai sen ominaisuuksiin. Estetiikka rakentaakin oivan polun kokijan ja objektin välille. Pohdittavaksi tulee, mitä esteettinen kokemus kertoo kokijasta, mutta myös se, minkä vuoksi esteettiseksi kokemamme objektit synnyttävät tämän kokemuksen meissä.

Monesti ns. ”rationaalisessa” tietämisen tavassa sotkemme tosiasiat, omat kokemuksemme ja havainnot keskenään. Saatamme esimerkiksi päätellä, että haukotteleva henkilö on väsynyt tai tylsistynyt, ja pitää tätä faktana, sen sijaan, että erottelisimme havainnon ”haukotus” ja siitä seuraavan tulkinnan ”väsynyt tai tylsistynyt” toisistaan. Vaikka aluksi esittämämme tulkinta kuulostaa todennäköiseltä vaihtoehdolta faktaksi, ei se ole sitä ennen kuin olemme keskustelleet haukottelevan ihmisen kanssa hänen reaktiostaan.

Sen sijaan esteettinen kokemus lähtee jo alussa siitä, että kokemus on subjektiivinen. Tällöin on helpompi erottaa tulkinnat havainnoista, kun lähtökohtana ei ole ”yksi totuus” asiasta, vaan ”yhtä monta totuutta” kuin kokijaakin. Estetiikasta puhuminen innostaa meitä aistein saamaan tietoa ja kohtaamaan toisemme tasavertaisesti, toisin sanoen tavallisuudesta poikkeava mindset avaa useampia tiedon lähteitä käyttöömme. Esimerkki tällaisesta mindsetistä on dialogi, jossa olemme läsnä tuntevina kehollisina olentoina ja kokemus-ulottuvuus on keskustelujen ydintä.

4. Estetiikka organisaatioissa

Strati  (1999) rikastaa mielenkiintoisella tavalla estetiikan määritelmää ja sen käytettävyyttä. Hän nostaa esteettisen aistein koetun kokemuksen yksilötasolta organisaatioiden tasolle. Stratin mukaan aistit tuottavat tietoa ja tunteita organisaatiosta, jota emme voi saada pelkän kognitiivisen ajattelun tuloksena. Kyse on monesti ns. hiljaisesta tiedosta, jota on vaikea sanallistaa, varsinkaan ilman reflektiota.

Monesti painotamme työpaikoillamme järjen merkitystä, faktisia tarpeitamme. Vähemmälle huomiolle jäävät emotionaaliset tarpeemme ja kehollisuus, eli se, miltä meistä tuntuu, näyttää, kuuluu ja tuoksuu työpaikallamme. Nämä asiat nousevat keskiöön kuitenkin luontevasti työympäristömuutoksissa, joiden parissa olen saanut tehdä töitä työympäristön kehittäjänä ja muutosjohtajana.

Uusi ympäristö puhuttaa, joskus jopa vihastuttaa. Huomiomme kiinnittyy hetkeksi ääniin, valoihin, lämpötilaan ja hajuihin – valot voivat olla liian voimakkaita tai juuri oikeanlaisia, tilassa voi kaikua häiritsevästi, lämpötila voi olla liian alhainen tai korkea, tuolissa istuminen tuntuu kehossa eri tavoin ja hajut voivat viehättää, tai sitten silakkalaatikko haisee häiritsevästi.

Harvoin kuitenkaan otamme riittävästi tilaa ja aikaa näiden aistein koettujen asioiden käsittelemiseen, vaikka se todennäköisesti auttaisi työympäristön muutoksen ymmärtämisessä ja jäsentämisessä. Tätä tukee myös Kristiina Niemi-Kaijan väitöskirja (2014) estetiikan merkityksestä organisaatioiden kehittämisessä:

“Tutkimuksen tulosten perusteella organisaatioestetiikka tarjoaa vaihtoehdon rationaaliselle tehokkuuspuheelle tuomalla esille uudenlaisen kielen ja käsitteet, joilla vahvistetaan yksilöä aktiivisena toimijana. —- Samalla tutkimus vahvisti näkemystä siitä, että toimivassa ja hyvinvoivassa työyhteisössä kaikki puolet, niin esteettinen kuin rationaalinenkin täydentävät toisiaan. Johtajuudelta ja koko työyhteisöltä tämä edellyttää tulosten perusteella sen sallimista, että työyhteisössä ilmaistaan ”ajattelun” rinnalla ”tunteita”.

— Kristiina Niemi-Kaija (2014)

Tilojen käyttäjien esteettisten kokemusten merkitystä korostaa myös Warren (2008) tutkimuksessaan. Warren kertoo artikkelissaan muun muassa siitä, miten hän ensin otti runsaasti valokuvia tutkittavasta tilasta. Hän kuitenkin ymmärsi pian, että valokuvat edustavat vain hänen omaa esteettistä kokemusta tutkittavasta toimistotilasta, eikä niinkään työtilassa työskentelevien työntekijöiden aistimuksia. Esteettisiä kokemuksia pohjustaa aina kokijan oma henkilöhistoria, jonka kautta estetiikka saa merkityksensä.

Israelilaiset tutkijat, Wasserman ja Frenkel (2011) puolestaan nostavat tutkimuksessa esiin sen, että tiloihin esineellistynyt estetiikka ei pelkästään ohjaa työntekijöiden tunteita, asenteita ja käytöstä haluttuun suuntaan, vaan se voi saada aikaan myös vastakkaista, hyvinkin pitkälle tiedostettua toimintaa. He kertovat tutkimuksessaan tästä ”kulttuuriseksi jammailuksi” (culture jamming) kutsumasta ilmiöstä useita esimerkkejä. Israelilaiset virkamiehet vastustavat esimerkiksi johdon pyrkimyksiä tehdä ministeriöstä länsimainen ja ammattimainen organisaatio erotuksena lähellä olevien arabimaiden vastaavista ministeriöistä. Rakennuksessa on ikkunoita, joita virkamiehet eivät voi avata ja saada siten raikasta ilmaa työtiloihinsa. Vastatoimina työntekijät ovat liimanneet ikkunoihin niitä kritisoivia iskulauseita. Lisäksi puheen tasolla virkamiehet tekevät eroa rakennuksen ja oman identiteettinsä välillä. Osan virkamiehistä mukaan rakennus ei ole israelilainen ollenkaan, sillä siitä puuttuu täysin yhteisöllisyys, tarinoiden kertominen, nauru ja avoimuus.

Monesti myös ajattelemme faktana, että asia ei voi olla yhtä-aikaa sekä käytettävä että esteettinen. Päinvastoin. Hyvin suunniteltu ja toimiva työtila on parhaimmillaan sekä toimiva että esteettinen. Se mahdollistaa aistillisesti miellyttävän kokemuksen, mutta myös arjen työtehtävien sujuvuuden, tukee mielekästä työntekemistä. Esimerkiksi yhteiskäyttöisessä työtilassa Senaatti Sesamissa, jonka hankkeen projektipäällikkönä toimin, pohdimme paljon uuden työtilan eri vyöhykkeiden, kuten esimerkiksi työkahvilan funktiota tilankäyttäjien arjessa. Ehdotuksestani teimme työkahvilan keittiön kaappien oviin infograafit, sen sijaan että olisimme käyttäneet tavallisia roskakoreissa näkyviä rumia teippauksia. Miten paljon tuollainen hyvin pieni, mutta arjen käyttöä rikastuttava yksityiskohta saakaan aikaan esteettistä kokemusta ja samalla se lisäsi arjen toimivuutta? Lisäksi autoimme myönteisillä yksinkertaisilla opasteilla käyttämään tilaa kannustavassa hengessä monipaikkaisesti unohtamatta kuitenkaan tilan estetiikkaa.

5. Estetiikka työssä



Huomaan, että miellän työelämässä esteettisyyden heti osaksi työtilaa. Niinpä jäin pohtimaan, voiko työn tekeminen olla esteettistä? Entä voiko ammattikäytäntö sisältää itsessään estetiikan kokemuksen?

Minun kokemukseni mukaan sekä työntekeminen että ammattikäytäntö voivat olla myös mitä suuremmassa määrin esteettisiä kokemuksia! Esimerkiksi juristina painotin aina kielen merkitystä ja selkeyttä – hyvän juristin minusta erottaakin juuri siitä, että hän tekee kompleksisuudesta selkeämpää ja ymmärrettävämpää. Lyhyet lauseet yhdistettynä verbin aktiivimuotoihin ovat silkkaa nautintoa silmilleni, mutta se ei yksistään takaa minulle juristin työn esteettistä kokemusta. Tämän lisäksi tarvitsen vielä aidon kokemuksen siitä, että synnytän työlläni oikeudenmukaisuutta ja kestäviä ratkaisuja.

Löydän estetiikkaa myös uteliaisuudesta työnteon tapana merkityksellisen arjen synnyttämisessä. Uteliaisuus on työni hyve, josta seuraa uuden keksimistä, oivaltamista ja ymmärryksen syventymistä. Minusta uuden keksimiselle on aluksi tyypillistä hähmäisyys, möykkyisyys, epävärisyys. Vähitellen päämäärätietoisesti luottamuksen ja ilon ilmapiirissä syntyy jotain täysin uutta, usein hyvin yksinkertaista ja täysin luonnollista, kirkasta ja selkeää. Jotain todella esteettistä; jotain, joka tuntuu sydämessä lämpiminä aaltoina.  Yleensä tavoittelenkin työlläni ihmisten kukoistusta ja toimivampaa arkea. Toisin sanoen esteettisyys työssä syntyy minulla sekä mielekkäästä työnteon tavasta että samaan aikaan merkityksellisestä päämäärästä.

Mainiossa, runsaasti ajatuksia ja tunteita herättävässä Huippuyliopisto blogissa alterego ”Tiina Tutkija” pohtii oman työnsä esteettisyyttä Anna Neumannin (2005) artikkelin innoittamana. Anna Neumann, vakinaistettuja professoreja tutkinut kasvatustieteilijä, nostaa esiin tieteellisen työn kauneuden merkityksen erilaisin esimerkein. Neuman näkee minun tavoin, että työtehtävät itsessään voivat olla myös esteettisiä. Esimerkiksi musiikin professori tuntee äänen kehossaan ja hän haluaa saada aikaan opiskelijoillaan samanlaisia esteettisiä tuntemuksia ja oivalluksia.  Nämä kokemukset ovat professorien oman luovan työn ytimessä tuomassa merkityksellisyyttä. Merkityksellisyyden tunne korostuu työn tulosten laajempana merkityksellisyytenä, ei pelkästään vain henkilökohtaisesti. Huippuyliopistoblogi tiivistää hienosti esteettisyyden merkityksen työnteon tapana:

“Parhaimmillaan opetuskin tavoittaa opiskelijoiden tunteet ja avaa pilkahduksia oman alan ja sen käsitteiden ja ilmiöiden kauneuteen – oli kyseessä sitten koneenrakennus, laskentatoimi tai sosiologia.

— Tiina Tutkija, Huippuyliopisto -blogi

Kauneuden kokemuksissa piilee minkä tahansa työn ydin, ja mahdollisuus kasvuun ja kehittymiseen. Kääntäessämme katseemme omaan työnteon tapaamme tai organisaatiomme esteettisyyteen, se antaa meille samalla mahdollisuuden uuden löytämiseen, uteliaisuuden lähteen. Kysymys kuuluukin, miten juuri sinä vaalit oman työsi estetiikka? Entä organisaatiosi, jossa teet töitä?

Oivaltamisen iloa!

Ps. Mitä ajatuksia ja fiiliksiä sinulle syntyi blogitekstissäni? Löydätkö sinä yhtymäpintaa? Tai kuulostaako täysin vieraalta? Oli niin tai näin, olisi mielenkiintoista kuulla, mitä estetiikka merkitsee juuri sinulle tässä ja nyt omassa työssäsi ja organisaatiossasi. Jaa kokemuksesi ja syvennetään yhdessä ymmärrystämme! Näin myös synnytämme yhdessä uteliaisuuden versoja puutarhoissamme!

 #uteliaisuusonverbi #estetiikanvoima #tapamuotoilu #arjenpuutarhuri #weekdaygardener

Täällä keskustellaan työnteon tapojen muotoilusta, yhdessä kehittämisestä ja uuden luomisesta (työ)elämässä lempeässä ja voimaannuttavassa ilmapiirissä. Esitä rohkeasti ajatuksesi. Näin kylvät ympärillesi kukoistavia puutarhoja yhdessä Weekday Gardenerin kanssa.