Antamisen ja saamisen iloa

Yksi koskettavimpia joulumuistojani liittyy vuosituhannen vaihteeseen ja edesmenneeseen mammaani (äitini äiti). Jos olet joskus törmännyt erityisen suurisydämisiin, vahvatahtoisiin ja omanarvontunteviin turkulaisrouviin, tiedät tarkalleen, mitä tarkoitan. Jos et ole vielä heihin törmännyt, kuvittele Peppi Pitkätossua eläkeläisenä. Mammani oli juuri sellainen.  Hurmaava ja huumorintajuinen kerrassaan. Olin itse vuosituhannen alussa oikeustieteen opiskelija.

Mammallani oli tuolloin takana hyvin raskas vuosi. Hän oli menettänyt elämänsä rakkauden ja ilon, pappani. Hänellä oli samanaikaisesti ollut runsaasti haasteita oman terveytensä kanssa. Niinpä mammani oli syvästi vannonut, että hän ei enää toivoisi itselleen joulukuusta. Hän ei ollut esittänyt pelkästään toivetta, vaan enemminkin vaateen painokkain äänensävyin ja merkitsevin katsein. Minulle oli tästä huolimatta tullut vahva tunne siitä, että hän salaisesti toivoi kuusta, mutta hän ei halunnut tuntea itseään taakaksi. Kukapa meistä nyt haluaisi?

Ei ollutkaan ihme, että sydämeni takoi kiivaasti ja poskeni punersivat jännityksestä seisoessani mammani ulko-oven edessä joulukuusi vieressäni. Olin vastusteluista huolimatta päättänyt uhmata mammani tahtoa – tätä ei monikaan uskaltanut tehdä! Ostin kauniin kuusen kesätöistä säästämilläni rahoilla. Olin uskonut naivisti, että kuusen tuominen ovelle jo itsessään poistaisi mammani pelon olla taakka muille. Tässä en olisi voinut olla kuitenkaan enempää väärässä.

Mammani avatessa oven, hän ei suinkaan näyttänyt iloiselta, enneminkin hieman ärtyneeltä. Hän teroitti, että hän ei kaipaisi joulukuusta kotiinsa. Samanaikaisesti mammani vaati päättäväisesti edelleen minua viemään joulukuusen omaan kotiini, jossa se koristaisi kauniisti opiskelijani-asuntoani.

Kuunnellessani mammaani, korvistani ja poskistani tuli entistäkin punaisemmat. Sisuunnuin. Katsoin mammaani silmiin ja sanoin, että lahjan antamisen ilo on yhtä arvokasta kuin lahjan saamisen ilo. Nämä olivat sanoja, jotka sulattivat mammani sydämen. Kuten kuuluisassa joululaulussa sanotaan: ”Ja vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään ja koukkuselkä suortuu, niin kaikk' on mielissään” - sama tapahtui mammalleni.

Mammani hypähti ilmaan kuin nuori neito ja lähti topakasti hakemaan joulukoristeita ja kynttilöitä kaappiensa kätköstä. Nostin joulukuusen pystyyn, koristelimme yhdessä kuusen ja lopuksi laitoimme tähden kuusen latvaan. Taustalla soivat joululaulut. Joimme glögiä ja söimme piparkakkuja.

Olimme ylpeitä joulukuusestamme. Mammani ilo oli käsin kosketeltavaa ja aitoa. Hän oli ylpeä meistä, joulukuusesta ja siitä, että koristelimme sen yhdessä. Hän jakoi ilonsa kuusesta myös siskoilleen, lapsilleen ja lukuisille ystävilleen. Edelleenkin kun muistelen tuota, sydämeeni läikähtää kiitollisuuden tunne ja onni. En voi välttää myöskään sitä, että silmiini nousee kyyneleet.

Näin jälkikäteen ymmärrän myös paremmin, miksi lopulta joulukuusesta jäi meille molemmille niin lämmin ja hyvä olo. Antaminen ja saaminen olivat tasapainossa. Koimme kumpikin, että synnytimme merkityksellisyyttä toinen toistemme elämään. Frank Martelan sanoin:

”Elämän merkitys on tehdä itselleen merkityksellisiä asioita siten, että tekee itsestään merkityksellisen muille ihmisille.”

Mitä edellä kerrotusta tarinasta voi oppia? Paljonkin! Yksi keskeisimmistä oivalluksistani on se, että saamisen ja antamisen on oltava tasapainossa. Saamisen huomaaminen on yhtä tärkeää kuin antamisen. Kukaan meistä ei halua kokea olevansa taakka. Rohkeus kyseenalaistaa hyväntahtoisesti tuo myös useasti voittoja, jota emme osanneet odottaakaan. Jaettu vilpitön myötäilo on myös suurempi kuin, jos sen vain pitäisi itsellään.

Haluan laittaa hyvän kiertämään. Tämän vuoksi tarjoan mielekkään työelämän muotoilua pro bono yhdelle yksityishenkilölle (lahjan arvo yhteensä 600 euroa), joka tarvitsee sitä erityisesti omassa elämäntilanteessaan. Lähetä siis minulle yksityisesti viesti johanna@weekdaygardener.com viimeistään 5.1.2020 ja kerro, miksi juuri sinä, ystäväsi, sukulaisesi tai tuttusi toivoisi saavan tukea tässä asiassa. Ainoana toiveenani on, että henkilö laittaa puolestaan hyvän kiertämään itse parhaaksi katsomallaan tavalla ensi vuonna. Palaan kaikille hakijoille viimeistään 19.1.2020.

Mutta nyt haluan toivottaa Sinulle rauhallista joulua ja onnen hetkiä vuodelle 2020!

Jouluisin terveisin

Johanna, Weekday Gardener Oy

Täällä keskustellaan työnteon tapojen muotoilusta, yhdessä kehittämisestä ja uuden luomisesta (työ)elämässä lempeässä ja voimaannuttavassa ilmapiirissä. Esitä rohkeasti ajatuksesi. Näin kylvät ympärillesi kukoistavia puutarhoja yhdessä Weekday Gardenerin kanssa.