Uteliaisuuden lähteillä - Osa 4: Irti päästämisen taito ja sen harjoitteleminen

Blogisarjassani ”Uteliaisuuden lähteillä” jaan omia uteliaisuuden kokemuksiani ja jäsennän kokemaani tutkitun tiedon avulla. Tavoitteenani on voimaannuttaa ja tuoda iloa ja toivoa sinulle. Päätä itse, mitä otat omalle uteliaisuuden polullesi. Ota vastaan se, mikä sinulle sopii. Tiedät kyllä itse parhaiten, mikä on sinun tiesi uteliaisiin tekoihin. Voit ajatella, että edessäsi on kulho, jonka sisällä on marmorikuulia. Jokainen teko ja ajatus uteliaisuuden polulla täyttää kerrallaan yhden marmorikuulan verran kulhoasi. Mitä useampia marmorikuulia sinulla on, sen enemmän saat voimaa ja vahvuutta uteliaisuudesta.

Sen sijaan että näkisimme uteliaisuuden olevan henkilöön liittyvä adjektiivi, joka määrittelee henkilöä, kannustan teksteissäni tekemään uteliaisuudesta verbin – jotain jota meistä jokainen voi oppia ja lisätä elämässään halutessaan pienillä teoillaan.

On myös lohdullista huomata, että organisaatiotutkimuksen perusteella uteliaisuutta voi synnyttää yhdessä työpaikalla, harrastusporukassa tai vaikkapa kaveripiirissä. Parhaimmillaan uteliaisuus onkin yhteisön tapa toimia arjessa, joka kannattelee niitäkin, joilla ei tässä tilanteessa ole voimavaroja uteliaisuuden harjoittamiseen. Tämän vuoksi tuon henkilökohtaisten kokemuksieni rinnalle myös yhteisönäkökulman. Yllättävää on huomata, että yksilön kokemuksesta voi ammentaa myös yhteisönäkökulmaan, ja päinvastoin. Uteliasta lukuhetkeä ja satoa!

#uteliaisuudestatapa #uteliaisuusonverbi #sinäolettähti #yhdessäenemmän #tapamuotoilu #weekdaygardener

Haluaisin koskettaa blogini lukijoitani, voimaannuttaa heitä ja tehdä työelämää entistä mielekkäämmäksi. Olen alkuvuoden miettinyt useampaa tekstiaihiota blogiini, mutta mikään niistä ei ole tuntunut sytyttävältä, vaan lähinnä lattealta, itsestään selvyyksien toistamiselta.

Aloitan kirjoittamalla muutaman rivin ja lopetan. Aloitan ja lopetan. Samassa mukaan astuu päänsisäinen kriitikkoni, joka soimaa minua käskevällä tiukalla äänellä: Etkö vieläkään ole saanut mitään järkevää kirjoitettua? Mitä sinä oikein kuvittelet tekeväsi? Tee jotain hyödyllistä. Ei se nyt niin vaikeaa ole! Ryhdistäydy!

Jätän kirjoittamisen ja annan aikaa muulle. Lopulta huhtikuun lopussa olen tilanteessa, että en ole tehnyt ainoatakaan blogikirjoitusta. En ole kokenut kirjoittamisen ja oivaltamisen iloa. Huomaan olevani ärtyinen. Luovuuteni on tyrehtynyt. Mutta mikä avuksi?

Meditoidessani mieleeni tulee kolme sanaa; irti päästämisen taito. Se on taito, jota haluan harjoitella. Mutta miten harjoitella irti päästämistä? Päätän, että otan irti päästämisen taidon ohjenuoraksi blogitekstini kirjoittamiselle. Ehkäpä myös sinä voit saada inspiraatiota?

1. YMMÄRRYS KIINNI PITÄMISESTÄ: MISTÄ PÄÄSTÄN IRTI JA MITÄ HALUAN SEN TILALLE?

Jotta jostain voi päästää irti, on ensin ymmärrettävä, mistä pitää kiinni. Huomaan, että olen mielessäni takertunut voimakkaasti erinomaisuuden eetokseen. Niin triviaalia kuin tämän sanominen onkaan, on tämä irti päästämisen taidossa yksi vaativimmista asioita: nimetä asia, josta haluan päästä irti ja miettiä, mitä tämän tilalle toivon.

Ystäväni kirjoitti minulle muutama viikko sitten:

“Paras on hyvän pahin vihollinen.

— Viisas ystäväni

Lause on pyörinyt mielessäni ja pieniä taimia on kehittynyt puutarhaani. Päätän luopua täydellisen kirjoituksen tavoittelusta. Tämän tilalle toivotan tervetulleeksi kirjoittamisen ilon ja oivaltamisen onnen.  Jos vielä joku lukijakin saa iloa ja lohdutusta teksteistäni, on se kaksinkertainen ilo.

2. ONNISTUMISEN AVAIMET: MIKÄ AUTTAISI MINUA ONNISTUMAAN TÄMÄN TAIDON HARJOITTELUSSA?

Huomaan mielessäni vertailevani kirjoitustani aikaisempiin blogiteksteihini. Keskeytän sisäisen kriitikon ääneni lempeästi. Hengitän syvään ja silitän itseäni myötätuntoisesti. Puhun itselleni kaikkein myötätuntoisimmalla äänellä, jota osaan: Mutta hei, hienoa, että olet ottanut aikaa itsellesi tärkeään asiaan. Tästä se lähtee! Hyvä minä! Toisen viisaan ystäväni sanoin:

“Vain liikkuva olento voi vaihdella suuntaa.

— Toinen viisas ystäväni

Päätän, että käytän tähän blogitekstin kirjoittamiseen kaksi tuntia. Tämän jälkeen se on riittävän hyvä julkaistavaksi. Kaksi tuntia kuulostaa minusta hyvältä aikamääreeltä, lujasti lempeältä tavoitteelta, saavutettavalta. Samalla se rajaa loputonta uteliaisuuttani. Pääsen vauhtiin, mutta minun ei uteliaana persoonana tarvitse syväsukeltaa aina. Vähempikin riittää.

3. JUHLIN ONNISTUMISTANI: MITEN PALKITSEN ITSENI IRTI PÄÄSTÄMISEN TAIDON HARJOITTELUSTA?

Kävipäs tämä kirjoittaminen helposti. Muutama tunti ja minulla on valmis teksti! Tunnen ilon hymyn kasvoillani ja oloni tuntuu kepeämmältä. Hurraa! Palkitsen onnistuneen miniharjoituksen lähtemällä aurinkoiseen säähän kävelylle ja nauttimalla herkullista lounasta. En puristanut mailaa! Olen ylpeä itsestäni, ja syystäkin. Mielessäni on jo useampi mielenkiintoinen aihe, jonka haluan jakaa kanssasi tulevissa teksteissäni.

“These poems

These poems
they are things that I do
in the dark
reaching for you
whoever you are
and
are you ready?

These words
they are stones in the water
running away

These skeletal lines
they are desparate arms for my longing and love.

I am a stranger
learning to worship the strangers
around me

whoever you are
whoever I may become.

— June Jordan

Täällä keskustellaan työnteon tapojen muotoilusta, yhdessä kehittämisestä ja uuden luomisesta (työ)elämässä lempeässä ja voimaannuttavassa ilmapiirissä. Esitä rohkeasti ajatuksesi. Näin kylvät ympärillesi kukoistavia puutarhoja yhdessä Weekday Gardenerin kanssa.