Tuunaa työhösi työnimua ja innostusta – näkökulmia työhyvinvointiin juristeille, osa 3
Teksti julkaistu Alma Talentin Juristikirjeessä 17.1.2024
TYÖHYVINVOINTI | Johanna Kiesiläinen-Riihelä (KTM, OTM, VT) on työympäristöjen ja työnteon tapojen luova uudistaja, ratkaisukeskeinen coach ja työnohjaaja. Hänen pyrkimyksenään on luoda kukoistusta työelämään. Juristikirjeen Työhyvinvointi-juttusarjassa Johanna innostaa lukijoita etsimään uusia näkökulmia ja inspiraatiota juristien työhyvinvointiin.
Miksi työarjen estetiikka lisää työhyvinvointia ja voimavaroja töihin?
Olemme tottuneet arvostamaan työelämässä faktoja ja järkeä, ja antaneet vähemmän huomiota aisteille ja tunteille. Monesti myös ajattelemme, että työelämän kehittäminen vaatii valtavasti aikaa, rahaa ja muuta panostusta. Näemme kehittämisen isona projektina, jolla on alku ja loppu. Olemme myös tottuneet ajattelemaan, että joko painamme työtä sata lasissa tai sitten vedämme henkeä vuorotteluvapaalla. Harvoin ainakaan julkisessa keskustelussa on näiden ääripäiden välillä vaihtoehtoa. Voimme kuitenkin kulkea työelämässä keskitietä eli sekä tehdä töitä innolla ja voida hyvin että vetää henkeä ja nauttia elämästä. Työarjen estetiikka on vastaus tähän tarpeeseen.
Työarjen estetiikka tarkoittaa aistikokemuksia työelämässä. Kyse on aistien herkistämisestä ja ruokkimisesta, ja ennen kaikkea näkökulmasta, jolla tarkastelemme työarkeamme uusin silmin ja virittäydymme huomaamaan tavallisessa erityistä. Jokainen meistä osaa vaalia työarjen estetiikkaa halutessaan. Se on myös taito, jossa voi kehittyä ja taito, jossa ei voi koskaan tulla valmiiksi.
Työarjen estetiikka tarjoaa organisaatiolle tuoreen näkökulman hyvinvoinnin kehittämiseen. Tulokset ovat isompia kuin mitä aluksi uskallamme edes toivoa. Hyvä esimerkki estetiikan voimasta on Tiranan kaupunki. Kun Edi Ramasta tuli Tiranan kaupungin pormestari, oli Tirana kärsinyt kommunistivallan ja diktatuurin jäljiltä jo pitkään kaaoksesta ja resurssipulasta. Pormestarin päätös talojen maalaamisesta kirkkailla väreillä ja kuvioilla oli epätoivoinen teko tilanteessa, jossa kaupungin kassa oli tyhjä. Taiteilijakoulutuksensa vuoksi Rama oli kuitenkin vakuuttunut värien voimakkaasta vaikutuksesta kaupunkilaisten hyvinvointiin. Monien yllätykseksi iloisen värikkäät värit saivat aikaan radikaalin muutoksen. Asukkaat alkoivat huolehtimaan kaupungista paremmin, turvallisuuden tunne lisääntyi ja yleinen toiveikkuus täytti kaupungin.
Päävastuu työhyvinvoinnin edellytyksistä on työnantajilla, joiden tulee luoda työpaikoille työhyvinvointia lisääviä käytäntöjä ja kulttuuria. Tämä ei kuitenkaan poista työntekijöiden omaa vastuuta työhyvinvoinnista. Työhyvinvointia voi jokainen edistää omin pienin teoin. Työarjen estetiikka ja sen harjoittaminen on yksi tällaisista pienistä teoista.
Ajatus työn omaehtoisesta parantelemisesta, tuunaamisesta, perustuu siihen, että nykyajan töissä on yleensä mahdollista työskennellä ainakin jossain määrin eri tavoin, toteuttaa pieniä unelmia nykyisen työn puitteissa. Oman työn tuunaamisesta syntyy tutkimusten mukaan työnimua, työhön liittyvää innostusta ja merkityksellisyyden kokemusta. Työarjen estetiikan vaaliminen onkin esimerkki työelämän pienestä tuunauksesta, jonka avulla jokainen meistä halutessaan voi kirjoittaa uusiksi käsikirjoitusta hyvästä työelämästä. Vaikutus on suuri ja merkittävä.
Harvoin työelämä on pelkästään joko harmaata tai vaaleanpunaista. Keskittymällä ainoastaan työpahoinvointiin, ei kuitenkaan synny kukoistusta. Tarvitsemme työn voimavarojen vaalimista ja vahvistamista. Itsestä kannattaa pitää erityisen hyvää huolta stressaavina aikoina. Stressin oireet kertovat meille, että nyt olisi hyvä hetki kuunnella tarkasti itseämme ja sitä mitä tarvitsemme voidaksemme paremmin. Työarjen estetiikan havainnoiminen auttaa pysähtymään pienten ilojen äärelle. Se siirtää huomion tähän hetkeen ja aistimuksiin.
Työarjen estetiikka luo maaperän myönteisille tunteille. Miellyttävistä kokemuksista nauttiminen lisää tutkimusten mukaan arjen rikkautta ja onnellisuutta. Sivutuotteena syntyy työhyvinvointia. Nauttiminen ja itsensä hemmottelu onkin itseen kohdistuvaa lempeyttä, jonka vastakohtana on hyvien hetkien ohittaminen tai aliarvostaminen.
Työhyvinvointiin voi työarjessa vaikuttaa tietoisesti kiinnittämällä huomiota eri aisteihin ja niiden yhteisvaikutukseen. Oxfordin yliopiston kokeilevan psykologian professorin Charles Spencen mukaan henkinen, kognitiivinen ja sosiaalinen hyvinvointi lisääntyvät välittömästi kun aistienvälistä vaikutusta ymmärretään enemmän.
Miten juristi voi vaalia työarjen estetiikkaa työssään?
Työarjen estetiikasta nauttiminen on parhaimmillaan halpaa, nopeaa ja helppoa sekä kaikkien juristien saatavilla. Parasta työarjen estetiikassa on se, ettei se ole self-helpiä. Sinun ei tarvitse muuttua, vaan voit vain kiinnittää huomiosi aistien avulla itsesi ulkopuolelle työarjessasi. Jokainen juristi voi halutessaan löytää arjestaan estetiikkaa. Se ei tarkoita luonnollisestikaan sitä, että kaikki olisi esteettistä, vaan ennemminkin löydämme arjestamme aina silloin tällöin kätkettyjä helmiä paikoista, joissa emme olisi uskoneet niitä olevan.
Sinun ei tarvitse käyttää valtavasti aikaa nauttiaksesi työarjen estetiikasta, muutama minuuttikin synnyttää pienen keitaan. Työarjen estetiikasta nauttiminen on usein helposti toteutettavissa arjessamme, sillä se vaatii pikemminkin vain pysähtymistä ja aisteille virittäytymistä. Voimme esimerkiksi pitää pienen taidevisan etäpalaverien alussa, kuten langattomia sairaalalaitteita kehittävässä yrityksessä tapahtuu säännöllisesti. Tai järjestää parin minuutin hiljaisen rentoutushetken tai pitää joskus työpalaverin työkaverimme kotona. Voimme pyytää tiimiämme kuvaamaan asioita, jotka he kokevat inspiroiviksi ja jakaa kuvia työpaikan sisäisessä viestintäkanavassa. Nykyään moni juristi tekee töitä monipaikkaisesti, kuten esimerkiksi kotona, mökillä, kirjastoissa ja tietysti työpaikalla. Tieto erilaisista työnteonpaikoista kannustaa meitä kokeilemaan niitä ennakkoluulottomasti ja löytämään itsellemme parhaan työskentely-ympäristön.
Työarjen estetiikasta nauttiminen on halpaa, usein ilmaista. Voimme esimerkiksi poimia kukkia tienpientareelta tai kaupungin puutarhojen poistolavoilta taukohuoneeseemme itsemme ja muiden iloksi, kuten yhden ystäväni työpaikassa tehdään säännöllisesti. Eräässä teknologiayrityksessä leipomisesta innostunut koodari puolestaan tuo säännöllisesti leipomuksiaan työkavereilleen, ja siten he rakentavat arjen estetiikkaa maku-, tuoksu-, tunto- ja näköaisteilla. Nuorena juristina pääsin tutustumaan kahden poliisin työpäivään, ja muistan edelleen, miten bensa-aseman munkit maistuivat heidän seurassaan maailman parhailta. Kesken työpäivän voi nauttia myös hiljaisuudesta tai luoda kaikkien iloksi yhteisen soittolistan ja arvuutella kollegoiden lempikappaleita.
Jos työpaikalla ei ole suurta budjettia toteuttaa säännöllisesti kehityspäiviä kalliissa kartanossa tai kokouskeskuksessa, edullinen ja aistirikas tapa on viettää tyhy-päivä lähiluonnossa ja inspiroitua metsistä, raikkaasta ilmasta ja lintujen laulusta.
Kuten huomaat esimerkeistä, työarjen estetiikan harjoittaminen on varsin helppoa. Välillä se voi kuitenkin vaatia meiltä hieman viitseliäisyyttä. Ystäväni esimerkiksi kertoo paahtavansa ja jauhavansa espressokahvin pavut arkiaamuisin, vaikka se vie huomattavasti aikaa. Tämän aamurutiinin tuloksena syntynyt kahvi tuoksuu ja maistuu hänestä kuitenkin poikkeuksellisen hyvältä virittäen hänet työntekoon aivan toisella tapaa kuin kiireinen pikakahvi ennen töiden aloittamista. Toinen ystäväni puolestaan kävelee joka aamu tunnin töihin nauttiakseen kauniista maisemista, luonnosta ja arkiliikunnasta. Matka olisi mahdollista taittaa myös paljon nopeammin, mutta tuolloin ystävältäni jäisi väliin monta hänelle merkityksellistä asiaa. Entisessä juristityöpaikassani yhteinen siivouspäivä pizzoineen synnytti sekä iloa että kauneutta työtiloihimme. Nämä kaikki kolme ovat loistavia esimerkkejä siitä, miten pieni ponnistelu, kunhan se ei ole suorittamista, on usein jo itsessään palkitsevaa. Pieni ponnistelu hyvän eteen tekee siitä erityisen merkityksellistä.
Erityisesti tähän aikaan vuodesta on hyvä viljellä iloa töissä. Ilo syntyy tutkimusten mukaan arjessa tilanteissa, joissa meillä on yhteys johonkin oman hyvinvointimme kannalta tärkeään asiaan, kuten esimerkiksi työarjen estetiikkaan. Ilon funktio liittyykin tällaisten hyvinvointimme kannalta elintärkeiden yhteyksien vahvistamiseen. Toisin sanoen, jos saamme työpäiviimme iloa esimerkiksi väreistä, erilaisista tiloista tai muodoista, kahvintuoksusta, mummon kutomista villasukista, kynttilän lepattavasta liekistä, läppäritarroista tai vaikkapa viherkasveista, vaalikaamme ilon aiheita ylpeydellä. Samalla kun saamme iloa näistä arjen pienistä kultajyväsistä, vaalimme myös työhyvinvointiamme.
Sarjan edellisissä jutuissa on käsitelty työhyvinvoinnin lisäämistä ja tunnetyötä
Työhyvinvoinnin lisääminen ei ole rakettitiedettä – näkökulmia työhyvinvointiin juristeille, osa 1
Juristien työ sisältää paljon kuormittavaa tunnetyötä – näkökulmia työhyvinvointiin juristeille, osa 2
Täällä keskustellaan työnteon tapojen muotoilusta, yhdessä kehittämisestä ja uuden luomisesta (työ)elämässä lempeässä ja voimaannuttavassa ilmapiirissä. Esitä rohkeasti ajatuksesi. Näin kylvät ympärillesi kukoistavia puutarhoja yhdessä Weekday Gardenerin kanssa.